Joukkueenjohtajamme ja JJK:n monivuotinen jokapaikanhöylä Ilkka Hyppönen järjesti vanhalle joukkueellemme JJK-GrIFK pelin yhteyteen vuonna 2006 saavutetun A-SM hopean kunniaksi juhlat. Vanha pelikaverini Caius pyysi minua kirjoittamaan teille junioreille hopeajoukkueen kapteenin omia tuntemuksia tästä jälleennäkemisestä.

jjk-a-sm-hopea-2006-10v-kokoontuminen-harju-10-9-rajattu

Ylärivi: Nasser Muridiyazd (huoltaja), Joonas Jokinen, Anttti Turunen, Harri Peränen (valmentaja), Arash Muridiazd, Ilkka Hyppönen (joukkueenjohtaja), Oskari Villanen, Veli-Matti Lappi, Joni Kivelä
Alarivi: Jukka Västinen (valmentaja), Maksim Baranov, Tuomo Janatuinen, Miika Kastarinen ja Tommi Kari

Sanoisin, että päällimmäiset tunteeni, joita vanhan joukkueen tapaaminen herätti, olivat onnellisuus ja kiitollisuus. Vaikka vuodet olivat vierineet ja paljon vettä oli Jyväsjärvessä ehtinyt virtaamaan, niin kullatut muistot olivat säilyneet mielissämme. Itselleni mahtavin asia oli huomata, että olimme edelleen kuin yhtä ja samaa perhettä, vaikka välissä oli vuosikymmen, jonka aikana emme olleet yhdessä koko porukalla. Tuohon asiaan kiteytyykin mielestäni yksi jalkapallon suurimmista hienouksista; se yhdistää erilaisia ihmisiä ja sen kautta on mahdollista saada solmittua ystävyyssuhteita, jotka kantavat läpi elämän.

Olin miettinyt aikaisemmin, että merkitseekö Kettuperhe minulle näin vuosien jälkeen enää mitään. Tämän pohdinnan sain Harjulla päätökseen – kyllä se merkitsee. Kun seurasimme JJK:n maali-ilottelua, juttusilleni tuli sellaisia JJK:n ja ylipäätään jyväskyläläisen jalkapalloilun eteen pitkää päivää töitä tehneitä grand old maneja kuin Keksu (Markku Kekäläinen), Hassan (Lachen Abahassine) ja Ile (Ilkka Hyvärinen). En tiedä sanovatko nämä nimet teille junioreille mitään, mutta omalle ikäluokalleni on varmasti käynyt selväksi, että silloin, kun tuosta troikasta joku puhuu futiksesta, niin kannattaa kuunnella. Näitä(kään) miehiä en ollut nähnyt vuosiin, mutta jalkapallo ja JJK olivat jälleen se yhteinen kieli, joka yhdisti. Tuntui siltä, että olin palannut kotiin.

Teille junioreille haluan tähän loppuun vielä painottaa sitä seikkaa, että vaikka teistä ei isona tulisikaan ammattilaispelaajia, niin sillä ei lopulta ole väliä. Tärkeintä ovat ne hyvät ystävyyssuhteet ja terveelliset elämäntavat, joihin peli nimeltä jalkapallo antaa teille mahdollisuudet. Loppu on teistä itsestänne kiinni.

Tsemppiä loppukauteen!

-Tuomo Janatuinen

Ps. Kiitos vielä kerran Ilkalle juhlan järjestämisestä, luet tämän kuitenkin.
Pss. Toivotaan, että JJK pysyy piikkipaikalla kauden loppuun asti, niin päästään ensi kaudella seuraamaan Veikkausliigaa Harjulle muutaman välivuoden jälkeen!

Linkki uutiseen vuodelta 2006:

JJK:n A-nuorille SM-hopeaa – PK-35 voitti päätösottelun 0-1 (0-1) (2006)

jjk-a-sm-hopea-2006

Hopeamiehistö 2006: Sami Myllymäki, Tuomo Janatuinen, Mikko Hyppönen, Antti Rekola, Zakaria Abahassine, Bin Yang, Aku Hytönen, Ville Vanhala, Olli Väisänen, Arash Muridiyazd, Maksim Baranov, Antti Erola, Joni Kivelä, Joonas Jokinen, Matti Suoniemi, Miika Kastarinen, Uula-Matti Laitinen, Joonas Västinen, Ilari Lintinen, Veli-Matti Lappi, Tommi Kari, Fabian Linderoos, Oskari Villanen, Eemeli Vähäsöyrinki, Antti Turunen, Teemu Paajanen, Sauli Lankinen ja Jussi Kujala. Valmentajat: Harri Peränen ja Jukka Västinen. Huoltaja: Nasser Muridiyazd. Joukkueenjohtaja: Ilkka Hyppönen.