Miehemme kisoissa:
Yksi yhdistävä tekijä ylitse muiden


Kymmenen päivän matka Kapkaupunkiin on takana uuvuttavan 24 tunnin matkustamisen jälkeen. Aika kului liiankin nopeasti, toteutimme kahta eri tutkimusta yleisökatselu- ja stadionalueella ja matkan lopussa vietetyt pari vapaapäivää täyttyivät kaikenlaisesta ohjelmasta, mm. matkasta Hyväntoivonniemelle. Siksi on siis parasta katsoa taaksepäin ja pohtia mitä jäi jäljelle.

 

Tunnelma kaupungissa oli kuin festivaaleilla. Ei ollut merkitystä mistä oli kotoisin, kaikilla oli yhteinen kieli: jalkapallo. Ihmiset saapuivat Kapkaupungissa yleisökatselualueelle muutaman tuntia ennen ensimmäisen ottelun alkua. He söivät, joivat, seurustelivat keskenään ja tutustuivat uusiin ihmisiin.

Ilmapiiri oli innostunut ja positiivinen. Otteluiden alkaessa ihmiset siirtyivät isojen screenien luo kannustamaan omia joukkueitaan tai vain nauttimaan tunnelmasta. Medioissa käyty keskustelu vuvuzeloista ja niiden aiheuttamasta häiritsevästä melusta yllätti lukiessani niistä jälkeenpäin. Niin yleisökatselualueilla kuin myös stadionilla ja kaduilla ne olivat yksi merkittävistä tunnelman tekijöistä. Tunnelma oli käsinkosketeltavissa ja varsinkin pelipäivät oli totisesti juhlapäiviä.

 

Jos fanit olivat positiivisella mielellä, niin yhtälailla olivat myös paikalliset. Kaupungilla liikkuessa lähes keneltä vain saattoi kysyä apua ja yleensä neuvojen lisäksi kysyttiin usein myös kotimaata ja tunnelmia sekä toivotettiin hyvää jatkoa ja kehotettiin nauttimaan kisoista.

Tutkimuksen myötä pääsimme haastattelemaan kymmeniä eri kansallisuuksia: Alankomaat, Angola, Algeria, Argentiina, Australia, Brasilia, Espanja, Englanti, Gibraltar (UK), Irlanti, Italia, Kiina, Kongo, Malawi, Meksiko, Norja, Ranska, Saksa, Skotlanti, Somalia, Swazimaa, Tanska, Yhdysvallat, Zimbabwe… ja tietysti Etelä-Afrikka. Myös muutamia suomalaisia pääsimme jututtamaan.

Mahtavan tunnelman aisti myös tutkimuksia tehdessä. Omalla kohdallani vain yksi henkilö ei halunnut osallistua haastatteluun. Muuten tuntemattomat ihmiset kertoivat mielellään miksi jalkapallo on heille tärkeää ja mikä siinä kiehtoo. Yleensä haastattelu sulautuikin muuhun keskusteluun, jossa käytiin läpi kaikki aiheet otteluista ja tuloksista aina Etelä-Afrikan kisaisännyyteen liittyviin kysymyksiin.

 

Mielenkiintoisimman keskustelun kävin erään eteläafrikkalaisen iäkkäämmän pariskunnan kanssa. Haastatteluun vastaamisen lisäksi sain kuulla heidän mielipiteensä kisojen vaikutuksesta kotimaahansa. Heidän näkemyksensä mukaan kisat ovat suuri näytön paikka ja antavat tärkeätä tieto-taitoa tulevaisuutta varten. Heidän mielestä oli selvää, että MM-kisat eivät suoranaisesti luo uusia pitkäkestoisia työpaikkoja ja rahallista hyötyä kisoista ei välttämättä saavuteta. Tärkeintä oli osoittaa, että Etelä-Afrikka (ja Afrikka) kykenee isännöimään onnistuneesti maailman suurinta urheilutapahtumaa.

 

Mitä jäi siis käteen? Päällimmäisenä ovat mielessä mahtavat kokemukset, jotka itse tapahtuma antoi ja mielenkiintoiset keskustelut jalkapallosta mielenkiintoisten ja iloisten ihmisten kanssa. Etelä-Afrikka oli myös jotain aivan muuta kuin odotuksissa oli. Toki kisat vääristävät ja silittävät ryppyjä pois, mutta voisin palata mielelläni maahan takaisin kisojen jälkeenkin.

Jalkapallo tosiaan yhdistää – kirjaimellisesti.

 

Veli-Mikko Palovaara

velu