Vehkalammen oli välillä synkkääkin

Vehkalammen taivas synkkeni viime lauantaina Babatunde Wusun loukkaannuttua, mutta kokonaisuutena Kettupaitojen peli oli pitkälti auringonpaistetta

Ensimmäisellä jaksolla JJK oli Babatunde Wusun ikävään loukkaantumiseen saakka suorastaan erinomainen. JJK pääsi loistavalla prässipelillä jatkuvasti korkealta katkoihin ja sitä kautta vaarallisiin vastahyökkäyksiin. Pelaajien etäisyydet pysyivät lyhyinä ja joukkue liikkui tiiviinä kokonaisuutena. Jukka-Pekka Tuomanen ja Eero Korte peittivät keskialueella huolellisesti tyhjää tilaa, joten Jaro ei käytännössä koko ottelussa päässyt pelaamaan palloja puolustuslinjan ja keskikentän väliin.

Erityisen ilahduttavaa oli joukkueen yhteinen reagointipelaaminen prässätessä. Jaro-pelaajan heikon syötön tai huonon vastaanoton jälkeen JJK antoi laidoissa oikeaoppisesti kollektiivisesti painetta ja pelasi lähimmän vastustajan syöttösuunnan pois. Tämä johti loistaviin katkoihin kentän ylimmällä kolmanneksella. JJK:n pelaajat onnistuivat katkoissa myös yksi yhtä vastaan tilanteissa kentän keskustassa ja lyhyiden etäisyyksien ansioista pallo onnistuttiin riistämään omalle joukkueelle. Kotiyleisön edessä JJK oli kaksinkamppailuissa odotetusti vastustajaansa aggressiivisempi ja ahneempi. Hyvin toiminut ultra-offensiivinen prässipeli tekee JJK:sta arvaamattoman vastustajan sillä JJK:n hyvät vastahyökkäyspelaajat sopivat vaikeissa vierasotteluissa erinomaisesti myös selvästi alempana aloittavaan paineistukseen.

JJK:n osalta pelin huonoin jakso tuli Wusun loukkaantumisen jälkeen, jolloin Tamás Gruborovics siirtyi kärkeen ja Tommi Kari tuli Gruborovicsin paikalle vasempaan laitaan. Kari ei päässyt heti peliin sisään ja muutamat harhasyötöt vaikuttivat passivoivasti vasempana laitapuolustaja pelanneen Niko Markkulan liikkumiseen. Huolellisesti läpi ottelun puolustanut Gruborovics palasi takaisin laitaan toisella puoliajalla, jolloin Markkulan nousut toivat taas JJK:n hyökkäyspelaamiseen leveyttä ja uuden vaarallisen elementin.

Jani Virtasen kokeilu kymppipaikan pelaajana onnistui hyvin. Melko vapaassa roolissa taitava Virtanen toi hyökkäyspelaamisen 4-4-2 taktiikassa vaikeasti toteutettavia kolmiopelaamisen elementtejä ja yhteispeli varsinkin Mikko Mannisen kanssa oli upeaa katseltavaa. Virtanen olisi voinut vielä tehdä enemmän töitä puolustussuuntaan sillä alhaalta Jaron peliä järjestellyt Dickson Ageyman sai ensimmäisellä jaksolla liikaa aikaa ja tilaa. Ageyman vaikutti laadukkaalta pelaajat ja hänen huolellisempi vartiointi olisi hyydyttänyt Jaron pelinrakentelun täysin.

Puolustuslinja onnistui lauantaina todella hyvin. Linjaa ohjannut Jarkko Okkonen pelasi yhden parhaista peleistään kettupaidassa ja Rovaniemellä kankeasti esiintynyt Samu Nieminen on parantanut selkeästi liikkumistaan ja pelasi toisena topparina virheettömän ottelun. Oikealla laidalla Tuomas Latikka teki armottomasti töitä molempiin suuntiin ja vasemmalla Niko Markkula väläytteli nopeuttaan ja potentiaaliaan hyökkäyssuuntaan.

Toisella jaksolla JJK:n pelaajisto hyvin luonnollisesti väsyi edellisen viikon sairastelujen ja ensimmäisen puoliajan ankaran prässin painamana, mutta joukkueen muoto pysyi silti hyvin kasassa. Suuri kiitos tästä menee taas talven aikana pelaajana kehittyneelle ja monipuolistuneelle JP Tuomaselle, josta voi povata yhtä tulevan Veikkausliiga-kauden suurimmista yllättäjistä. Kokonaisuutena esitys Jaroa vastaan oli molempiin suuntiin kiitettävää tasoa ja ainoastaan vastustajan maalivahdin huippupeli antoi Jarolle mahdollisuudet taistella pisteistä. Erityismaininnan ansaitsee luonnollisesti upean voittomaalin tehnyt Mikko Manninen, jonka pelirohkeus ja pallolliset ratkaisut olivat väsyneenäkin superlatiivien veroisia.

 

Waari1

Kirjoittaja on JJK:n osakas ja lumihankikatsomoissakin loistavista laukauksista lumoutuva lirkuttelija.