Jani Virtanen siirtyi kesken viime kauden TPS:stä Kettupaitaan ja hurmasi Harjun kotiyleisön uskomattomalla tekniikallaan. JJK:n riveissä vasenjalkainen Virtanen pelasi lähinnä keskikentän oikeana laitapelaajana ja osoitti olevansa jopa koko Veikkausliigan taitavin pallonkäsittelijä. Fyysiset rajoitteet kuitenkin estivät Virtasen täysipainoisen hyötykäytön ja hyvästä yrityksestä huolimatta Virtasen pelaaminen puolustussuuntaan oli kiistämättä liian heikkoa. Pelivälineen kanssa Virtanen oli kuitenkin pitelemätön ja ”messimäiset” kuljetukset pallo kuin liimattuna jalassa jäivät lähtemättömästi kannattajien mieleen. Virtasesta tulee jatkossa olemaan paljon iloa JJK:lle, mutta millä tavoin monella tapaa poikkeuksellisen pelaajan potentiaali on maksimoitavissa?
Tulevalla kaudella keskikentän oikealle laidalle itseoikeutettu ykkösvalinta on paluumuuttaja Mikko Manninen. Virtanen pystyy pelaamaan myös keskikentän vasemmalla laidalla, mutta vasenjalkaisuuden tuoma etu menee tässä
roolituksessa osittain hukkaan. Kiehtovin pelipaikka Virtaselle kokonaisuuden kannalta olisi 4-4-1-1 kenttämiehityksessä ns. vedetty hyökkääjä ylempänä kärkenä pelaavan Babatunde Wusun tai Mikko Hyyrysen alapuolella.
Perinteisen ”vedetyn ysin” pelaaminen ei kuitenkaan Virtasen kohdalla ole luontevaa vaan hyvän mallin tarjoaa Mehmet Özilin rooli Saksan maajoukkueessa. Laitapelaajan koulutuksen saanut Virtanen hakisi tässä roolissa paljon palloja laidoista aivan sivurajan tuntumista ja lähtisi pallottomana juoksuihin linjan väleihin myös hyvin läheltä sivurajaa. Syöttökartoissa suurin osa pelaajan antamista ja vastaanottamista syötöistä tapahtuu kaukana kentän keskustasta.
”Keskilaiturin” rooli sopisi Virtaselle ja JJK:n pelikokonaisuudelle monella tapaa erinomaisesti. Varsinkin oikeana laiturina Virtanen leikkaa pallollisena rohkeasti keskelle ja vapauttaa laidan laitapuolustajan nousulle. Viime
kaudella nousujen ajoitukset eivät toimineet ja hyvät kavennukset johtivat lähinnä huonoon kenttätasapainoon ja vaarallisiin vastahyökkäyksiin. Liigacupin RoPS-ottelun koosteessa hyvin nähdään Virtasen luonnollinen taipumus hakeutua laidasta kentän keskelle. ”Jamppa” on rohkea pelaajatyyppi, joka haluaa olla kokoajan pelin keskiössä, pitää palloa ja rytmittää peliä. RoPS-ottelussa Virtanen esitteli myös vihdoin onnistuneesti loistavaa laukaisutekniikkaansa. Viime kaudella pallo leijaili monta kertaa harmillisen niukasti vastustajan maalin ohi. Kentän keskeltä Virtanen pääsee ampumaan parhaalta mahdolliselta maalintekosektorilta.
Puolustussuuntaan JJK:n kokonaisuus pysyisi Virtasen keskimmäisen pelaajan roolissa paremmin kasassa, sillä Tommi Kari ja Mikko Manninen pystyvät laidoilla juoksuvoimallaan tekemään töitä alaspäin Virtasta tunnollisemmin.
Hyökkäyspelaamisessa erityisesti Kari ja Virtanen pystyisivät hyvin ajoitetuilla paikanvaihdoilla tekemään vastustajan laitapuolustajien aseman tukalaksi. Luontevan paikanvaihdon jälkeen laitapuolustajan on vaikea määrittää kumpaa pelaajaa seuraa ja kuinka pitkälle.
Keskeinen kysymys Virtasen ”keskilaiturin” roolissa on riittävän juonikas ja oikein ajoitettu palloton liikkuminen. Hyvää taustatukea Virtaselle voisi antaa Hyyrynen, joka on erinomainen löytämään kentältä tyhjää tilaa ja imemään
vastustajia itseensä. Hyyrynen pystyy myös ankaralla fysiikallaan tekemään ylimääristä työtä puolustussuuntaan ja häiritsemään vastustajan keskikentän alimpia pelaajia, jolloin Virtasen rooli on yhä vapaampi.

JaniVirtanen

Missä Jampan pitäisi viilettää? Kerro oma näkemyksesi JJK:n Facebook-sivulla

Waarin Wiisauksia: Missä ja miten Jampan pitäisi pelata?

Jani Virtanen siirtyi kesken viime kauden TPS:stä Kettupaitaan ja hurmasi Harjun kotiyleisön uskomattomalla tekniikallaan. JJK:n riveissä vasenjalkainen Virtanen pelasi lähinnä keskikentän oikeana laitapelaajana ja osoitti olevansa jopa koko Veikkausliigan taitavin pallonkäsittelijä. Fyysiset rajoitteet kuitenkin estivät Virtasen täysipainoisen hyötykäytön ja hyvästä yrityksestä huolimatta Virtasen pelaaminen puolustussuuntaan oli kiistämättä liian heikkoa. Pelivälineen kanssa Virtanen oli kuitenkin pitelemätön ja messimäiset kuljetukset pallo kuin liimattuna jalassa jäivät lähtemättömästi kannattajien mieleen. Virtasesta tulee jatkossa olemaan paljon iloa JJK:lle, mutta millä tavoin monella tapaa poikkeuksellisen pelaajan potentiaali on maksimoitavissa?

Tulevalla kaudella keskikentän oikealle laidalle itseoikeutettu ykkösvalinta on paluumuuttaja Mikko Manninen. Virtanen pystyy pelaamaan myös keskikentän vasemmalla laidalla, mutta vasenjalkaisuuden tuoma etu menee tässä roolituksessa osittain hukkaan. Kiehtovin pelipaikka Virtaselle kokonaisuuden kannalta olisi 4-4-1-1 kenttämiehityksessä ns. vedetty hyökkääjä ylempänä kärkenä pelaavan Babatunde Wusun tai Mikko Hyyrysen alapuolella. 

Perinteisen ”vedetyn ysin” pelaaminen ei kuitenkaan Virtasen kohdalla ole luontevaa vaan hyvän mallin tarjoaa Mehmet Özilin rooli Saksan maajoukkueessa. Laitapelaajan koulutuksen saanut Virtanen hakisi tässä roolissa paljon palloja laidoista aivan sivurajan tuntumista ja lähtisi pallottomana juoksuihin linjan väleihin myös hyvin läheltä sivurajaa. Syöttökartoissa suurin osa pelaajan antamista ja vastaanottamista syötöistä tapahtuu kaukana kentän keskustasta.

”Keskilaiturin” rooli sopisi Virtaselle ja JJK:n pelikokonaisuudelle monella tapaa erinomaisesti. Varsinkin oikeana laiturina Virtanen leikkaa pallollisena rohkeasti keskelle ja vapauttaa laidan laitapuolustajan nousulle. Viime kaudella nousujen ajoitukset eivät toimineet ja hyvät kavennukset johtivat lähinnä huonoon kenttätasapainoon ja vaarallisiin vastahyökkäyksiin. Liigacupin RoPS-ottelun koosteessa hyvin nähdään Virtasen luonnollinen taipumus hakeutua laidasta kentän keskelle. ”Jamppa” on rohkea pelaajatyyppi, joka haluaa olla kokoajan pelin keskiössä, pitää palloa ja rytmittää peliä. RoPS-ottelussa Virtanen esitteli myös vihdoin onnistuneesti loistavaa laukaisutekniikkaansa. Viime kaudella pallo leijaili monta kertaa harmillisen niukasti vastustajan maalin ohi. Kentän keskeltä Virtanen pääsee ampumaan parhaalta mahdolliselta maalintekosektorilta.

Puolustussuuntaan JJK:n kokonaisuus pysyisi Virtasen keskimmäisen pelaajan roolissa paremmin kasassa, sillä Tommi Kari ja Mikko Manninen pystyvät laidoilla juoksuvoimallaan tekemään töitä alaspäin Virtasta tunnollisemmin. Hyökkäyspelaamisessa erityisesti Kari ja Virtanen pystyisivät hyvin ajoitetuilla paikanvaihdoilla tekemään vastustajan laitapuolustajien aseman tukalaksi. Luontevan paikanvaihdon jälkeen laitapuolustajan on vaikea määrittää kumpaa pelaajaa seuraa ja kuinka pitkälle. 

Keskeinen kysymys Virtasen ”keskilaiturin” roolissa on riittävän juonikas ja oikein ajoitettu palloton liikkuminen. Hyvää taustatukea Virtaselle voisi antaa Hyyrynen, joka on erinomainen löytämään kentältä tyhjää tilaa ja imemään vastustajia itseensä. Hyyrynen pystyy myös ankaralla fysiikallaan tekemään ylimääräistä työtä puolustussuuntaan ja häiritsemään vastustajan keskikentän alimpia pelaajia, jolloin Virtasen rooli on yhä vapaampi.

 

 

Waari1

Kirjoittaja on JJK:n osakas ja alati analyyttinen ajattelija